keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Mistä tässä autonpotkimisessa on oikein kyse

Minä ja kaltaiseni haluamme lisää kaupunkia, jossa on helppo kävellä, palvelut ovat lähellä ja joukkoliikenne palvelee hyvin. Tällaista kaupunkia ovat ennen sotia rakennetut kantakaupungin osat sekä esim. Vallila. Kaikki tämä vaatii kuitenkin toimiakseen ihmisiä, eli asutuksen tulisi olla tiivistä. Niin kuin se on Töölössä, Eirassa, Kalliossa ja jopa Puu-Vallilassa.

Ilmeisesti emme ole yksin, sillä yllämainittujen alueiden hintataso on tunnetusti ihan omissa sfääreissään. Hyvät palvelut ja mainiot joukkoliikenneyhteydet tuskin menettävät suosiotaan.

Tämä on kuitenkin nykymaailmassa mahdotonta. Uudet alueet on pakko rakentaa väljästi. Usein tähän on syynä auto: parkkipaikat vaativat tilaa, ajoväylät vaativat tilaa, melualueet vaativat tilaa, eritasoliittymät kaarresäteineen vaativat tilaa. Lisäksi näiden liikenneväylien ja eritasoliittymien rakentaminen maksaa rahaa. Ja paljon. Lopputuloksena on kaupunkia, jossa asuinalueet on rakennettu väljästi ja harvasti, eli palvelut ovat kaukana (tai ne ovat lähellä vain hyvin pienelle ihmismäärälle) ja etäisyydet pitkiä. Asuinalueiden välillä etäisyydet vasta pitkiä ovatkin, sillä ne on suunniteltu paahdettavaksi autolla - hyvin vetävää tietä pitkin toki. Tämä tarkoittaa myös esimerkiksi pitkää työmatkaa. Ja viheliäistä ympäristöä kaikille muille.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä vaatisin kaupungiltani vähän enemmän. Jos haluaisin asua paikassa, jossa pitää olla kaukana palveluista ja elää auton varassa, muttaisin mieluummin ihan rehellisesti maaseudulle. Muuttuisi elämä aika paljon halvemmaksi ja ympäristö vähemmän viheliäiseksi.

Autoliikenteeseen nojautuva kaupunki vaatii siis rahaa, eikä luo mitään erityisen ihanaa elinympäristöä, ainakaan minun mielestäni. Nykymenolla emme kuitenkaan voi tehdä muutakaan, paitsi maksamalla kalliisti tunneleista ja parkkihalleista.

Kaupungissa täytyy voida kuitenkin liikkua nopeammin kuin kinttukyydillä. Vastaus siihen on joukkoliikenne, ihan siksi, että se vaatii järjettömän paljon vähemmän tilaa kuin autoliikenne. Tiiviissä kaupungissa joukkoliikenne kulkee tiheään ja kattavasti, ja matkat pysäkeille ovat lyhyet. Lisäksi tarpeeksi tiiviissä kaupungissa joukkoliikenne pyörii ilman subventiota, pelkillä lipputuloilla. Näin on tilanne esimerkiksi tarpeeksi tiiviissä Helsingin kantakaupungissa, jossa ratikkaliikenne pyörii ilman yhteiskunnan tukea. Lähiöiden busseja pitää jo tukea.

Enää emme kuitenkaan voi tiivistää olemassaolevia lähiöitä niin, että niiden kautta voisi joskus kulkea moneen suuntaan tiheästi liikennöivä joukkoliikennelinja, tai että palvelut olisivat kattavasti kävelymatkan päässä, koska auton ehdoilla tehdyt normit estävät sen. Siksi pyrimme lieventämään niitä normeja tai pääsemään niistä eroon. Ei autonvihan takia, eikä kateudesta mustia bemareita kohtaan. Vaan siksi, että henkilöautot vaativat tilaa ja estävät kaupunkimaisen kehityksen siellä, missä tilaa ei saisi haaskata ja missä kaupunkimainen kehitys olisi suotavaa.

Mutta miksi se kaupunkimainen kehitys olisi suotavaa? Ennen kaikkea erilaisista taloudellisista syistä. Tiivis rakentaminen on hajanaiseen verrattuna halpaa, sillä infraa tarvitsee rakentaa vähän, oli kyse teistä tai viemäriputkista. Tiivis, käveltävä kaupunki on myös taloudellisesti vireä, eli siellä syntyy helposti monenlaista yritystoimintaa ja innovaatioita. Tiiviissä kaupungissa joukkoliikenne voi palvella hyvin, jolloin kuluu vähemmän energiaa ihmisten liikutteluun. Tämä kaikki näkyy kansantaseissamme. Toisaalta kalliit tunnelit ja parkkiluolat näkyvät asuntojen hinnoissa. Hinnoissa näkyy myös asuntopula, joka syntyy, kun kantakaupunkia ei voi rakentaa kysyntää tyydyttämään. Tietysti on myös joitakin ympäristö- ja terveyssyitä. Tiivis rakentaminen säästää bensaa eli öljyonnettomuuksia ja ilmastopäästöjä, lisäksi liikenteen vähetessä ilmanlaatu paranee, toisaalta hyötyliikuntaan kannustavassa kaupungissa ollaan terveempiä.

Muutamia huomioita. Aika usein kuulee autoilijoiden suusta, että he maksavat autoilun veroistaan niin paljon ylimääräistä, että kyllä he motarinsa ja parkkihallinsa ansaitsevatkin. Itse asiassa Mikko Särelä (vihr.) on tullut toistaiseksi kumoamattomissa laskelmissaan toisiin tuloksiin, mutta unohdetaan se nyt. Sovitaan, että autoilija maksaa bensa-, auto- ja muissa veroissaan tierakentamisen kustannukset, julkisen liikenteen subventoimisen ja vielä paljon ylikin. Mutta. Miksi kaikki se autoilijoiden maksama raha pitäisi käyttää juuri niihin ramppeihin? Kai se olisi autoilijoidenkin mielestä vastuullista rahankäyttöä, että rakennetaan infraa säästävää kaupunkiympäristöä, jolloin ei tarvitsisi polttaa miljoonia moottoriteihin ja ramppeihin? Ne säästetyt rahat voisi sitten vaatia vaikka autoveron alennukseen. Tai kunnallisveron, tai ansiotuloveron. Tai vaikka valtionvelan lyhennyksiin, ihan sama, johonkin järkevään.

Lisäksi tiiviissä kaupungissa julkista liikennettä tarvitsee tukea paljon vähemmän, jossain päin Eurooppaa ei ollenkaan. Miksi autoilijat haluavat, ettemme voi rakentaa heidän veroeurojaan säästävää kaupunkiympäristöä, jossa joukkoliikennettä ei tarvitse subventoida niin paljon?

Tottakai autoja tarvitaan kaupungeissakin, kaikille joukkoliikenne ei ole vaihtoehto. Mutta toimivassa ja tiiviissä kaupungissa paljon nykyistä harvemmat tarvitsevat sen auton. Jos joukkoliikenne toimisi, autoille ei tarvitsisi varata niin paljon tilaa, jolloin palvelut ja joukkoliikenne olisivat taas rahtusen kannattavampia. Pysäköinti kadunvarsilla on oikein hyvä asia kantakaupungin malliin, mutta pitääkö vielä lisäksi moninkertaiselle automäärälle taikoa tilaa kellareista ja parkkiluolista, niinkuin Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa joudutaan tekemään?

Tästä pääsemmekon toiseen huomioon. Usein kuulee sanottavan, että joukkoliikenteen pitää olla ensin hyvää, jotta sitä kaupunkia voi tehdä. Tämä on kyllä totta, siksi Östersundomiinkin tehdään aivan ensiksi metro, mutta nykyisillä alueilla tilanne on vähän hankalampi. Jos haluamme tiivistää kehä ykkösen sisäpuolta niin paljon, että uudet ratikat ja bussit pystyvät kulkemaan koko alueella kannattavasti, täytyy nykyisiä lähiöitä tiivistää huomattavasti. Voimme toki ensin rakentaa koko viimeisen päälle suunnitellun, kattavan joukkoliikenneverkon ja pyörittää sitä puolityhjänä, mutta se sitten maksaa. Ja paljon. Tästä syystä haluamme järkevöittää autoihin ja muuhun tilanhaaskaukseen pakottavia normeja, jotta voimme luoda edes edellytykset tehokkaalle joukkoliikenteelle. Tällöin liikenneverkko voi sitten rakentua asuinalueiden kanssa pikkuhiljaa. Aina tulee uusi linja jonnekin ja sitten sen varteen rakennuksia, mutta tämä ei tapahdu hetkessä. Mutta parkkinormien ja autoliikennemitoitusohjeiden kanssa se ei tapahdu koskaan.

Lopuksi kolmas huomio. Kovin monet kummastelevat, että mikä pakko se on kaikki tunkea sinne Helsinkiin, kun maalla on niin paljon mukavampaa. Vannoutuneena mökki-ihmisenä ja metsäsamoilijana olen kyllä ihan samaa mieltä, maalla on mukavaa, mutta ei se muuta sitä, että tänne väki haluaa. Täällä ovat työpaikat ja palvelut. Ja niin kauan, kun kysyntä on niin korkeaa, ei asuminen täällä ainakaan halpene.

Mutta tottakai maalla saa asua jos haluaa. Maaseutu ei ole ongelma. Ongelma on lähiökaupunki, jossa etäisyydet ovat pitkiä, mutta silti kaikki haluavat änkeä samaan paikkaan. Toistan vielä: oikeassa maaseudussa ei ole mitään vikaa, harvaan rakennetusta lähiökaupungista sen sijaan ei paljoa vikaa puutu.

On myös hyvä huomata, että tiivis kaupunki voi hyvinkin tarkoittaa mukavaa ja ihmisimittakaavaista rakentamista. Helsingin tihein alue on Alppiharju, ja siitäkin kolmannes on puistoa. Puu-Vallila on tiheämpää kuin Vuosaari, Cirruksineenkin. 4-8 kerrosta riittää aivan hyvin siihen uuteen kantakaupunkiin. Sen liepeillä on hyvin sijaa puuvallilaismaiselle tiiviille pientaloasutukselle, ja siitä edemmäs käpyläläismäiselle pientaloasutukselle, joka on suhteellisen tiivistä isoine pihoineenkin. Emme tarvitse lisää Myllypuroja tai Korsoja. Tiiviiseen kaupunkiin mahtuvat myös puistot ja laajat, yhtenäiset kaupunkimetsät. Kyllä siellä on oikein kelpo asua.

torstai 13. joulukuuta 2012

Kansakuntamme henkinen tila

Olin tutkailemassa Meri-Rastilan metsää osana Itä-Helsingin metsäverkostoa, etsin metsäeläinhavaintoja Vuosaaresta ja löysin tämän. Lähdin suosiolla tekemään jotain ihan muuta.

Pitääkö luonnon monimuotoisuudesta välittää kaupungeissa II

Aiempi tekstini ei ole hyvä, mutta olen kerran ajatellut sen läpi noin, enkä oikein osaa korjata sitä. Mutta siinä on myös yksi merkittävä puute. Sen voin korjata:

Ne ekosysteemipalvelut. Ekosysteemipalvelut voitaneen jaotella eri tasoihin globaaleista lokaaleihin. Globaaliin tasoon ei Helsinki tietenkään vaikuta. Ei esmes maapallolta happi lopu. Kyllä Helsingissä on ilmaa hengittää, vaikka täältä kaadettaisiin jokikinen puu.

Sen sijaan paikallisia ekosysteemipalvelujaan Helsinki voi tuhota. Kyllä lähiympäristön ilmanlaatu siitä kärsii, kun kaupunkimetsä kaadetaan. Toisaalta voidaan argumentoida, että yhteyttävät ne istutetutkin puut, ei siihen lajimääriä tarvita. Tottahan tuokin, mutta ei se luonnon toiminta yhteyttämiseen lopu. Esimerkiksi pölytys-, lois- ja maaperäsysteemit ovat niin hienojakoisia, että ne vaativat jo korkeampia lajimääriä. Tavoitehan kuitenkin on, että kaupunkiluonto pitäisi itse itsensä toiminnassa, ettei sitä tarvitsisi koko ajan olla hoitamassa ja lannoittamassa.

Myös kaupunkiluonnon resilienssi eli vakaus riippuu siitä, kuinka monimutkaiset meidän eri ravintoverkkomme sun muut ekosysteemimme osat ovat. Mitä useampaa "reittiä" aineiden kierto yms. ekosysteemiprosessit voivat kulkea, sitä varmemmin ne prosessit kulkevat myös tulevaisuudessa, vaikka sattuisi mitä.

Tässä on siis kaksi asiaa. Kaupunkiluonto on olemassa kaupunkilaisia varten, ja jotta kaupunkilaiset saisivat siitä mahdollisimman paljon irti, kannattaa sen olla mahdollisimman monimuotoinen. Toisaalta globaali biodiversiteettikato on edelleen valtava uhka, ja sen torjumisessa kaupungeilla olisi mahdollisesti suurikin rooli. Kaupunkeihin olisi mahdollista luoda eräänlaisia reservaatteja, joista monet lajit voisivat levitä maaseudullekin, mikäli kaupungit suunniteltaisiin kunnolla. Enkä minä oikein osaa nähdä mitään eettistä syytä olla vaatimatta sitä kaupungeilta.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Hyvä, ksv!

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa on ensi tiistaina käsittelyssä Koivusaaren merellinen lähiö. En ole koskaan ajatellut siitä kummempaa kuin mitä se on: merellinen lähiö.

Vaan nytpä ajattelen aivan toisin! En tiedä, mikä ihme virastoon on mennyt ja kuka sitä on painostanut, mutta luontoselvitykset olivat nyt sitä luokkaa, että yleinen ekologianillittäjäkin joutui hiljenemään. Valmisteluaineistoissa on esimerkilliset selvitykset vesikasvillisuudesta, maakasvillisuudesta, ja esim. lepakoista ja meren pohjaeliöistä. Juuri näin! Hassua tämä on sikäli, ettei Koivusaari edes ole mikään luontoaarre, jonka uskoisi vaativat tuon tasoiset selvitykset. Mutta nyt ne on kuitenkin tehty. Ja hyvä niin.

Mutta sitten se varsinainen pommi: Koivusaareen meinataan perustaa ruovikoita ja rantakivikoita! Tässä linkki suunnitelmiin. Koivusaaren itäpuolelle tehdään ruovikko, johon linnut voivat mennä elelemään ja jonka rajassa vesisiipat voivat saalistaa. Luonnollisesti tehdään myös avoimia allikoita ja lintutorni. Ruovikot myös puhdistavat rantavesiä.

Ruovikko. Kuva otettu ehdottoman luvatta suunnitelman rapparista.
Saaren lounaisnurkkaan, aaltojen piestäväksi perustetaan rantakivikko, jossa toivon mukaan kasvaa rakkolevää ja sen suojissa vesiötököitä ja pikkukaloja. Ihmiset voivat lökötellä isommilla luodoilla, joilla myös voisi kasvaa rantaniittyjen kasveja. Siellä on mukava pikkupilttien kahlailla ja vähän isompien snorklailla. Lisäksi Koivusaaren luoteispuolelle, Porstan lintuluodon kupeeseen tehdään vähän maantäyttöjä ja levähdyskiviä merilinnuille.

Luotojen jono, laguuni ja rantakivikko. Taaskaan mitään lupia ole kyselty.
Olen aivan tosi innoissani! Näin, suhteellisen pienellä vaivalla korvataan maantäyttöjen aiheuttamia elinympäristöjen menetyksiä, ja parhaimmillaan luodaan vielä paremmin toimivia habitaatteja. Koivusaareen pitää kuitenkin tehdä pieniä virkistysalueita, joten miksei samalla vaivalla tehtäisi tällaisia alueen omalaatuisuutta korostavia meripuistoja? Ja ennen kaikkea, luonnollisesti, ihan isänmaamme lajistoon ja luonnon muovautumiskykyyn luottaen. Ei tämä ole vaikeaa: kyse on siitä, että kipataan mereen kiviä.

Tämäkin on sitä, mitä olen peräänkuuluttanut: uusien elinympäristöjen tekemistä kaupunkiympäristöön. Tälläkin suunnitelmalla luodaan paljon elämää ja vipinää Lehtisaarenselälle. Miksi näin ei voisi tehdä? Ei esim. tuo ruovikko mikään Vanhakaupunki tule olemaan, mutta varmasti osaltaan parantaa Helsingin tämän kolkan ekologista tilaa ja täydentää sen lajistokokonaisuutta. Nämä keinotekoiset luontokohteet eivät korvaa luonnonsuojelualueita tai olemassaolevia elinympäristöjä, en minä sitä tarkoita, mutta kyllä niiden kanssa on suunnattomasti parempi kuin ilman. Kunnolla tehdyssä kaupungissa kaupungin ja "luonnon" rajaa on hämärretty juuri tällaisilla tavoilla.

Ihan kuin Helsingissä olisi havaittavissa kehitystä. Jos tämä nyt tästä yleistyy, niin munhan pitääkin ruveta isona tekemään jotain ihan oikeaa työtä.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Bussit ja ilmastonmuutos

Oli taas näitä pieniä iloja talvipäivässä. Bussikuski kertoilemassa faktoja ilmastonmuutoksesta ennen bussin lähtöä.

Itse olen jättäytynyt käytännössä täysin ilmastonmuutoskeskustelun ulkopuolelle. Kyllähän minä perusasiat siitä tiedän, mutta tällä hetkellä se vänkäys on pitkälti metodiikkakikkailua, johon minulla ei ole mitään sanottavaa. Lisäksi olen tehnyt näin osaksi mielenosoituksellisista syistä: ilmastonmuutos ei ole ainoa vakava ympäristöuhka, on meillä mm. kemikalisoituminen ja biodiversiteettikatokin. Eikä niistä puhuta mitään.

Mutta onhan se mukava kuulla, että keskustelua on käyty niin paljon ja niin kiivaasti, että bussikuskikin voi tuntea osaavansa meteorologiaa. Tai no mistäs minä tietäisin, mitä se kuski vapaa-ajallaan tai entisessä elämässään on opiskellut, mutta heittäydytään nyt blogityylillisistä syistä stereotypioiden vietäväksi. Siinähän olisi voinut saada jo melkein väittelyn aikaiseksi. Kelatkaa, tietellinen väittely bussia odotellessa!

Mutta sen sanon, vaikken ole mikään fyysikko tai käpistelijä - hyi olkoon - että 16 vuoden perusteella ei ilmastosta voida sanoa yhtään mitään. Se, ettei lämpötila ole noussut tuossa ajassa samaa tahtia hiilidioksidipitoisuuden kanssa, ei kerro varmaksi juuta eikä jaata.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Tuomarinkylän kartano

Kokeilen vaihteeksi olla ajan hermoilla. Painokoneet seisahtuivat, kun apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä ehdotti, että Tuomarinkylän kartanon kupeessa peltoa voitaisiin raivata pientalotonteiksi. Tämä Uusipellon alue olisi mukavasti Jokeri kakkosen reitin varrella ja toisi Pakilaan ja Torpparinmäkeen uutta eloa.

Kuva: HS 24.11.12
Tietysti kamala ehdotus, onhan kyseessä kulttuurihistoriallinen kohde, kartano on 1600-luvulta ja lisäksi ihmisiltä menee lähipellot ja vinttikoirilta juoksuradat.

Mutta mun mielestä idea kuulostaa hyvältä. Tämä olisi nyt pitkästä aikaa yhdyskuntarakenteen eheyttämistä, eikä pelkästään laajentamista, sillä tällä tavoin voitaisiin nivoa Torpparinmäki ja Itä-Pakila yhteen. Tuusulanväylä on tietty este, mutta äkkiäkös pari alikulkua rakentaa. Virkistysalueena mun mielestä oleellista on se Vantaanjoen laakso, eli se peltomaisema kartanon itäpuolella. Ei niinkään tämä Uusipellon alue. Myönnän kyllä etten kauhean paljon aluetta tunne. Olen mä jokivartta muutaman kerran kulkenut, mutta täällä Uusipellolla ihan joskus tosi kauan sitten. Tietty voidaan kysyä, onko järkevää rakentaa savipellolle pientaloalue, mutta milloinkas täällä olisi jotain järkevää tehty.

Vaan eipäs hätiköidä. Katsotaas, ollanko tässä nyt tuhoamassa luontokohteita. Luontotietojärjestelmän mukaan ei. Itse kartanon seutu on hyvin arvokas kasvikohde, luokkaa I, täynnä juuri niitä ketojen ja muiden perinnebiotooppien lajeja, joita haluaisin kaupunkiin paljon. Itse Uusipelto on lintukohde, arvoluokkaa II, maatalousympäristön lajeja. Nämä saavat mielestäni väistyä; peltoa, ojanpientareita ja pusikkoa on heille vierellä pesä- ja levähdyspaikaksi yllin kyllin, eikä juuri tuossa peltolaikussa ole mitään erityistä.

Mutta ihan hölmöä olisi rakentaa pelkästään sille pellolle. Tämä uusi asuinalue jäisi aivan irralliseksi saarekkeeksi muista alueista. Niinpä katseeni kääntyvät Uusipellon etelä- ja länsipuolisiin metsiköihin.

Uusipellon ja Itä-Pakilan välissä on tiheä kuusivaltainen metsikkö, joka jaetaan länsipuoliseen Tuomarinkylän koulun metsään ja itäpuoliseen Lystikukkulan metsään. Molemmat lintukohteita, luokkaa II, runsaasti sekametsien lajeja. Heistäkään en nyt välittäisi, tuo metsälaikku on niin pieni, ettei se ole noiden lajien säilymisen kannalta oleellinen, eivätkä nuo lajit muutenkaan niin kummoisia ole (ainakaan tuon siviiliversion mukaan). Mutta alueella on myös lepakoita: Lystikukkulan metsä ja Tuomarinkylän kartano muodostavat tärkeän lepakkokokonaisuuden, arvoluokkaa II. Heistä minä välittäisin. Lepakot ovat kuitenkin direktiivilajeja, olkoonkin että todnäk pitkälti flagship-lajeja, mutta myös varsin oleellinen osa kulttuuribiotooppien lajiyhteisöjä.

Sitten se Uusipellon ja Tuusulanväylän välinen skutta. Luontotietojärjestelmän mukaan se ei ole mikään merkittävä luontokohde. Ainakin ilmakuvien perusteella se on aika vaihtelevanikäistä sekametsää, paikoin tiheääkin. Varmasti siellä pesii vaikka mitä lintuja, mutta väitän, etteivät eri-ikäiset sekametsälaikut pellonreunalla ole edes Uudellamaalla millään tavalla uhattu elinympäristö. Lisäksi laikku on pieni, eli en oikein osaa nähdä sillä arvoa. Siliäksi vaan.

Näkyy vähän huonosti, mutta vihreä tarkoittaa kasvillisuuskohdetta, vaaleansininen lintukohdetta ja musta lepakkokohdetta.
Eli mitä tehdään? Gryndataan vaan se Uusipelto melkein Kartanomuseontielle asti (se tie pellon keskellä kartanolta etelään päin). Samoin gryndataan se Tuusulanväylän viereinen metsikkö, sekä Tuomarinkylän koulun metsä. Lystikukkulan metsä jääköön asukkaiden virkistysmetsäksi sekä metsäisten pikkulintujen ja lepakoiden elinpaikaksi. Se tietty vaatii sitä, että pohjakerros saa pysyä pusikkoisena, eikä uusia lenkkipolkuja saisi kauheasti raivata.


Näytä Tuomarinkylän pellot suuremmalla kartalla

Ja sitten tehdään sellaisia taloja, jotka sopivat maisemaan! Etenkin sinne Kartanomuseontien reunaan. Olisiko se niiin kamalaa tehdä ihan sellaisen perus wanhanajan puutaloalueen näköisiä taloja? Tiedättehän, punamultaa tai lämmintä keltaista, valkoiset ikkunanpuitteet, tasasuuruiset ikkunat, harjakatto.. Edes tämän kerran?

Ai se Tuusulanväylän melu? No, Vanha Tuusulantie siihen vierelle kiinni ja Jokerille kaistat, kyllähän tuolle nyt jonkin verran suoja-aluetta tulee. Lisäksi Tuusulanväylän nopeusrajoituksen voinee pudottaa kahdeksaankymppiin niin melu pienenee jo aika paljon. Sehän bulevardisoidaan kehälle joka tapauksessa, joten mikään super-highway se ei tule enää olemaan. Luonnollisesti Tuusulanväylän varteen tarvitaan myös meluaidat. Ehdottaisin teemaan sopivasti samanlaista erittäin hienoa tukkiaitaa, jollainen on tien toisella puolella (korkeampaa ja järeämpää toki), tai sitten vaikka vanhojen kartanoiden kiviaitojen näköistä muuria.

Lisäksi se kartanolta lähtevä puukujanne pitää saada Vantaanjoelle asti! Se houkuttelisi lepakoita joenvarrelta, lepakothan tarvitsevat kiintopisteitä suunnistaessaan kaikuluotauksen avulla, eivätkä mielellään ylitä liian aukeita alueita. Ja pitäähän kartanolla nyt pellon poikki menevä puukuja olla!