Olin eilen - viime minuuteilla - katsomassa Jätkäsaaren bunkkerissa Töölönlahden keskustakirjaston arkkitehtikilpailun osallistumistöitä. Töitä oli yli 500, joista suurin osa oli silmäilty läpi kymmenesosasekunnissa. Epämääräisiä vinojen viivojen söhlää (ei, ne eivät ole millään tavalla hienoja) tai tylsiä laatikoita. Kuitenkin joukossa oli myös tosi makeita juttuja: vaikuttavia, mutta hillittyjä. Wau-arkkitehtuuri ei tarkoita levotonta ja epämääräistä muotokieltä, vaan selkeitä ja vaikuttavia muotoja, joissa voi olla joku jippo, esmes vino tai kupera seinä.
Oman sydäntarrani sai ehdotus 4. Pidin sen kivimateriaalista, joka sitoi sen eduskuntataloon ja rautatieasemaan, sekä sen lasipalloista, jotka taas toimivat sanomataloyökötyksen kanssa. Arvostin myös suuresti ehdotus 83:ta, joka toimi hienosti musiikkitalon ja sanomatalon välimaastona ja rauhoitti Töölönlahtea tosi paljon. Papukaijamerkki, vaikkei se erityisen wau ollutkaan.
Summa summarum, kilpailu palautti uskoani nyky- ja wau-arkkitehtuuriin. Kyllä jotkut osaavat vielä piirtää vaikuttaviakin taloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti