keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Mistä tässä autonpotkimisessa on oikein kyse

Minä ja kaltaiseni haluamme lisää kaupunkia, jossa on helppo kävellä, palvelut ovat lähellä ja joukkoliikenne palvelee hyvin. Tällaista kaupunkia ovat ennen sotia rakennetut kantakaupungin osat sekä esim. Vallila. Kaikki tämä vaatii kuitenkin toimiakseen ihmisiä, eli asutuksen tulisi olla tiivistä. Niin kuin se on Töölössä, Eirassa, Kalliossa ja jopa Puu-Vallilassa.

Ilmeisesti emme ole yksin, sillä yllämainittujen alueiden hintataso on tunnetusti ihan omissa sfääreissään. Hyvät palvelut ja mainiot joukkoliikenneyhteydet tuskin menettävät suosiotaan.

Tämä on kuitenkin nykymaailmassa mahdotonta. Uudet alueet on pakko rakentaa väljästi. Usein tähän on syynä auto: parkkipaikat vaativat tilaa, ajoväylät vaativat tilaa, melualueet vaativat tilaa, eritasoliittymät kaarresäteineen vaativat tilaa. Lisäksi näiden liikenneväylien ja eritasoliittymien rakentaminen maksaa rahaa. Ja paljon. Lopputuloksena on kaupunkia, jossa asuinalueet on rakennettu väljästi ja harvasti, eli palvelut ovat kaukana (tai ne ovat lähellä vain hyvin pienelle ihmismäärälle) ja etäisyydet pitkiä. Asuinalueiden välillä etäisyydet vasta pitkiä ovatkin, sillä ne on suunniteltu paahdettavaksi autolla - hyvin vetävää tietä pitkin toki. Tämä tarkoittaa myös esimerkiksi pitkää työmatkaa. Ja viheliäistä ympäristöä kaikille muille.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minä vaatisin kaupungiltani vähän enemmän. Jos haluaisin asua paikassa, jossa pitää olla kaukana palveluista ja elää auton varassa, muttaisin mieluummin ihan rehellisesti maaseudulle. Muuttuisi elämä aika paljon halvemmaksi ja ympäristö vähemmän viheliäiseksi.

Autoliikenteeseen nojautuva kaupunki vaatii siis rahaa, eikä luo mitään erityisen ihanaa elinympäristöä, ainakaan minun mielestäni. Nykymenolla emme kuitenkaan voi tehdä muutakaan, paitsi maksamalla kalliisti tunneleista ja parkkihalleista.

Kaupungissa täytyy voida kuitenkin liikkua nopeammin kuin kinttukyydillä. Vastaus siihen on joukkoliikenne, ihan siksi, että se vaatii järjettömän paljon vähemmän tilaa kuin autoliikenne. Tiiviissä kaupungissa joukkoliikenne kulkee tiheään ja kattavasti, ja matkat pysäkeille ovat lyhyet. Lisäksi tarpeeksi tiiviissä kaupungissa joukkoliikenne pyörii ilman subventiota, pelkillä lipputuloilla. Näin on tilanne esimerkiksi tarpeeksi tiiviissä Helsingin kantakaupungissa, jossa ratikkaliikenne pyörii ilman yhteiskunnan tukea. Lähiöiden busseja pitää jo tukea.

Enää emme kuitenkaan voi tiivistää olemassaolevia lähiöitä niin, että niiden kautta voisi joskus kulkea moneen suuntaan tiheästi liikennöivä joukkoliikennelinja, tai että palvelut olisivat kattavasti kävelymatkan päässä, koska auton ehdoilla tehdyt normit estävät sen. Siksi pyrimme lieventämään niitä normeja tai pääsemään niistä eroon. Ei autonvihan takia, eikä kateudesta mustia bemareita kohtaan. Vaan siksi, että henkilöautot vaativat tilaa ja estävät kaupunkimaisen kehityksen siellä, missä tilaa ei saisi haaskata ja missä kaupunkimainen kehitys olisi suotavaa.

Mutta miksi se kaupunkimainen kehitys olisi suotavaa? Ennen kaikkea erilaisista taloudellisista syistä. Tiivis rakentaminen on hajanaiseen verrattuna halpaa, sillä infraa tarvitsee rakentaa vähän, oli kyse teistä tai viemäriputkista. Tiivis, käveltävä kaupunki on myös taloudellisesti vireä, eli siellä syntyy helposti monenlaista yritystoimintaa ja innovaatioita. Tiiviissä kaupungissa joukkoliikenne voi palvella hyvin, jolloin kuluu vähemmän energiaa ihmisten liikutteluun. Tämä kaikki näkyy kansantaseissamme. Toisaalta kalliit tunnelit ja parkkiluolat näkyvät asuntojen hinnoissa. Hinnoissa näkyy myös asuntopula, joka syntyy, kun kantakaupunkia ei voi rakentaa kysyntää tyydyttämään. Tietysti on myös joitakin ympäristö- ja terveyssyitä. Tiivis rakentaminen säästää bensaa eli öljyonnettomuuksia ja ilmastopäästöjä, lisäksi liikenteen vähetessä ilmanlaatu paranee, toisaalta hyötyliikuntaan kannustavassa kaupungissa ollaan terveempiä.

Muutamia huomioita. Aika usein kuulee autoilijoiden suusta, että he maksavat autoilun veroistaan niin paljon ylimääräistä, että kyllä he motarinsa ja parkkihallinsa ansaitsevatkin. Itse asiassa Mikko Särelä (vihr.) on tullut toistaiseksi kumoamattomissa laskelmissaan toisiin tuloksiin, mutta unohdetaan se nyt. Sovitaan, että autoilija maksaa bensa-, auto- ja muissa veroissaan tierakentamisen kustannukset, julkisen liikenteen subventoimisen ja vielä paljon ylikin. Mutta. Miksi kaikki se autoilijoiden maksama raha pitäisi käyttää juuri niihin ramppeihin? Kai se olisi autoilijoidenkin mielestä vastuullista rahankäyttöä, että rakennetaan infraa säästävää kaupunkiympäristöä, jolloin ei tarvitsisi polttaa miljoonia moottoriteihin ja ramppeihin? Ne säästetyt rahat voisi sitten vaatia vaikka autoveron alennukseen. Tai kunnallisveron, tai ansiotuloveron. Tai vaikka valtionvelan lyhennyksiin, ihan sama, johonkin järkevään.

Lisäksi tiiviissä kaupungissa julkista liikennettä tarvitsee tukea paljon vähemmän, jossain päin Eurooppaa ei ollenkaan. Miksi autoilijat haluavat, ettemme voi rakentaa heidän veroeurojaan säästävää kaupunkiympäristöä, jossa joukkoliikennettä ei tarvitse subventoida niin paljon?

Tottakai autoja tarvitaan kaupungeissakin, kaikille joukkoliikenne ei ole vaihtoehto. Mutta toimivassa ja tiiviissä kaupungissa paljon nykyistä harvemmat tarvitsevat sen auton. Jos joukkoliikenne toimisi, autoille ei tarvitsisi varata niin paljon tilaa, jolloin palvelut ja joukkoliikenne olisivat taas rahtusen kannattavampia. Pysäköinti kadunvarsilla on oikein hyvä asia kantakaupungin malliin, mutta pitääkö vielä lisäksi moninkertaiselle automäärälle taikoa tilaa kellareista ja parkkiluolista, niinkuin Kalasatamassa ja Jätkäsaaressa joudutaan tekemään?

Tästä pääsemmekon toiseen huomioon. Usein kuulee sanottavan, että joukkoliikenteen pitää olla ensin hyvää, jotta sitä kaupunkia voi tehdä. Tämä on kyllä totta, siksi Östersundomiinkin tehdään aivan ensiksi metro, mutta nykyisillä alueilla tilanne on vähän hankalampi. Jos haluamme tiivistää kehä ykkösen sisäpuolta niin paljon, että uudet ratikat ja bussit pystyvät kulkemaan koko alueella kannattavasti, täytyy nykyisiä lähiöitä tiivistää huomattavasti. Voimme toki ensin rakentaa koko viimeisen päälle suunnitellun, kattavan joukkoliikenneverkon ja pyörittää sitä puolityhjänä, mutta se sitten maksaa. Ja paljon. Tästä syystä haluamme järkevöittää autoihin ja muuhun tilanhaaskaukseen pakottavia normeja, jotta voimme luoda edes edellytykset tehokkaalle joukkoliikenteelle. Tällöin liikenneverkko voi sitten rakentua asuinalueiden kanssa pikkuhiljaa. Aina tulee uusi linja jonnekin ja sitten sen varteen rakennuksia, mutta tämä ei tapahdu hetkessä. Mutta parkkinormien ja autoliikennemitoitusohjeiden kanssa se ei tapahdu koskaan.

Lopuksi kolmas huomio. Kovin monet kummastelevat, että mikä pakko se on kaikki tunkea sinne Helsinkiin, kun maalla on niin paljon mukavampaa. Vannoutuneena mökki-ihmisenä ja metsäsamoilijana olen kyllä ihan samaa mieltä, maalla on mukavaa, mutta ei se muuta sitä, että tänne väki haluaa. Täällä ovat työpaikat ja palvelut. Ja niin kauan, kun kysyntä on niin korkeaa, ei asuminen täällä ainakaan halpene.

Mutta tottakai maalla saa asua jos haluaa. Maaseutu ei ole ongelma. Ongelma on lähiökaupunki, jossa etäisyydet ovat pitkiä, mutta silti kaikki haluavat änkeä samaan paikkaan. Toistan vielä: oikeassa maaseudussa ei ole mitään vikaa, harvaan rakennetusta lähiökaupungista sen sijaan ei paljoa vikaa puutu.

On myös hyvä huomata, että tiivis kaupunki voi hyvinkin tarkoittaa mukavaa ja ihmisimittakaavaista rakentamista. Helsingin tihein alue on Alppiharju, ja siitäkin kolmannes on puistoa. Puu-Vallila on tiheämpää kuin Vuosaari, Cirruksineenkin. 4-8 kerrosta riittää aivan hyvin siihen uuteen kantakaupunkiin. Sen liepeillä on hyvin sijaa puuvallilaismaiselle tiiviille pientaloasutukselle, ja siitä edemmäs käpyläläismäiselle pientaloasutukselle, joka on suhteellisen tiivistä isoine pihoineenkin. Emme tarvitse lisää Myllypuroja tai Korsoja. Tiiviiseen kaupunkiin mahtuvat myös puistot ja laajat, yhtenäiset kaupunkimetsät. Kyllä siellä on oikein kelpo asua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti