tiistai 9. elokuuta 2016

Korttelipihat ja kaupunkiekologia

Olen ollut kovasti ilahtunut viimeaikaisista korttelipihoja koskevista puheenvuoroista. Esimerkiksi Yle teki taannoin jutun korttelipihoista, jotka parhaimmillaan tuovat kesämökin rauhaa, toisaalta tarjoavat lapsille hyvän ja turvallisen temmellyskentän. Myös Timo Hämäläinen ruoti blogissaan ansiokkaasti ja perusteellisesti hyvien ja puistomaisten korttelipihojen merkityksestä urbaanin elämänlaadun sekä kaupunkiympäristön kohottajana. Allekirjoitan.

Helsingissä toimii myös pihoihin keskittynyt kollektiivi, Korttelipihat takaisin, joka pyrkii lisäämään avointa ja luonnonläheistä pihakulttuuria kantakaupungissa. Timon blogia referoidakseni korttelipihatyyppien tarkoituksena on mm. kehittää kaupunkilaisille työkalupakki, joka sisältää erilaisia käytännöllisiä, juridisia ja sosiaalisia ohjeita kaupunkipihojen ehostamiseen sekä eri taloyhtiöiden pihojen yhdistämiseen yhdeksi korttelipihaksi. Aivan upeaa työtä! Tätä juuri on kaivattu! Toivon kaupunkipihatyypeille kaikkea hyvää ja suurta menestystä, sekä paljon mukavia korttelipihoja tulevaisuuden kantakaupungissa.

Tällä pienellä otannalla voitaneen siis sanoa, että hyvin tehtyjen korttelipihojen edut ovat verrattomat: umpikortettelin piha toimii pienenä, rauhallisena puistona, jonne voi hyvillä mielin laittaa pienenkin lapsen touhuamaan, sekä kaunistaa ikkunanäkymiä ja tarjoaa seurattavaa vuodenaikojen vaihdellessa. Hyvällä pihalla voi myös möyriä istutusten, jopa pienviljelmien kanssa ja istuskella naapurien kanssa. Mullassa möyriminen ja kasvillisuudessa rymyäminenhän lisää myös vastustuskykyä ja vähentää autoimmuunisairauksien riskiä (Rook 2013). Lisäksi kukkivat kasvit tarjoavat mettä pölyttäjille ja puut ja pensaat elinpaikkoja linnuille ja hyönteisille.

Korttelipihat ovat parhaimmillaan reheviä puistoja. Kuva: Timo Hämäläinen

Puistomaisten korttelipihojen rakentaminen on siis erinomainen juttu korttelin asukkaille. Mutta kaupunkiekologin hattu päässäni haluaisin jatkaa listaa myös sillä, että korttelipihoilla olisi suuri potentiaali koko kaupunkiekosysteemille. Biomassa, kasvillisuuden peittämä pinta ja puut ovat monella tapaa kriittisiä kaupunkiekosysteemin "aineenvaihdunnan" kannalta, myös tiiviissä kaupungissa, ja niiden lisääminen olisi helpointa juurikin pihoilla.

Otetaan esimerkiksi kaupungin mikroilmasto. Kivikaupunki on kuuma paikka. Tummat, päällystetyt pinnat, kuten asfaltti, kivetys ja rakennukset pidättävät lämpöä ja ovat albedoltaan heikkoja, eli ne heijastavat huonosti auringon lämpöä takaisin ilmakehään. Toisaalta liikenne ja muut kaupungin laitteet tuottavat hukkalämpöä välittömään kaupunki-ilmastoon. Tarpeeksi suurissa kaupungeissa tämä nk. lämpösaarekeilmiö on jo kansanterveydellinen ongelma, sillä etenkin vanhukset ovat herkkiä liian kuumalle ilmalle.

Tiiviissä kaupungissa on suurin riski helleoireille. Kuva: HSY

Kasvillisuus auttaisi tähän. Puut varjostavat maanpintaa, jolloin se "imee" vähemmän lämpöä. Lisäksi kasvillisuuden korkeampi albedo heijastaa jonkin verran lämpösäteilyä pois maanpinnasta. Tämän lisäksi kasvit viilentävät kaupunki-ilmaa evapotranspiraation avulla: kasvit haihduttavat lehtiensä kautta ilmaan vettä, joka sitoo ilman lämpöenergiaa. Ja tämä on kovin merkittävä tekijä kaupunkien mikroilmastossa. Bowler ym. (2010) esittivät meta-analyysissään, että viheralueilla oli keskimäärin yhden asteen viileämpää kuin ei-viheralueilla. (Joskin heidän mukaansa tutkimukset vaihtelivat aika paljon ympäri maailmaa, joten tätä yhtä astetta voidaan pitää alustavana tuloksena; vaikutus on mieluummin ylös- kuin alaspäin.)

Yksittäisillä pihoilla vaikutus voi olla vielä suurempi. Shashua-Bar ym. (2009) vertailivat erilaisia pienten pihojen varjostustapoja, ja puusto+ruoho oli selvästi tehokkain yhdistelmä; ilman lämpötila oli "tyhjään" pihaan verrattuna 2,5 astetta viileämpi, ja maanpinta jopa yli 20 astetta viileämpi. Toki ko. tutkimus on tehty Israelissa, joten vaikututkset ovat suuruudeltaan tuskin täysin yksyhteen Helsingin kanssa, mutta en oikein keksi, miksei perusperiaate olisi samankaltainen myös näillä lakeuksilla.

Puut viilentävät ilmaa. Kuva: Shashua-Bar ym. (2009)

Kaupunkipuut myös parantavat ilmanlaatua, sillä kasvillisuus sitoo itseensä erinäisiä saasteita aineenvaihduntansa yhteydessä. Royn ym. (2012) systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa mainitaan kaupunkipuiden vähentävän moneen kertaan todistetusti lukuisia ilman epäpuhtauksia (ks. alla).

Taulukon lähde: Roy ym. 2012.

Ilmanlaatuun vaikuttaa kuitenkin paljon ilman liikkeet, joten "lisää puita kaikkialle" ei ole välttämättä ilmanlaadun kannalta paras vaihtoehto. Vilkkaiden katujen varsilla katupuut voivat estää ilman vaihtumisen ja jättää epäpuhtaudet lillumaan katukuiluun - kasvillisuus kun ei ime läheskään kaikkea. Vastoin parempaakaan näkemystä suosisin siis tässäkin mielessä puiden ja pensaiden istuttamista nimenomaan korttelipihoille: ilma saa vaihtua rauhassa katukuiluissa, mutta kaupungissa on silti paljon puustoa ja kasvillisuuta saastepartikkeleita imemässä.

Toisaalta korttelipihat muodostavat melko ison osuuden kivikaupungin pinta-alasta. Mitä suurempi osuus pihoista on päällystettyä pintaa, sen suuremmat ongelmat meillä on hulevesien kanssa. Jos taas kaikki kantakaupungin pihat olisivat luonnonmukaisia, ne pidättäisivät kaupunkitasolla jo marginaalista suuremman määrän vesiä viemäristöä kuormittamasta, vesistöjä pilaamasta - ja kiitos kasvillisuuden, palauttaisivat veden kaupunki-ilmaa viilentämään. Kysäisin tästä parilta päivystävältä maisema-arkkitehtikaveriltani, ja heidän mukaansa täysin luonnollista maaperää ei pihoille käytännössä voi saada, sillä pelastusajoneuvoja yms. varten pitää rakentaa tarpeeksi kantavia reittejä. Kuitenkin loppuosa pihasta voi (lue: pitäisi) olla myös vettä pidättävää ja kasvillisuutta tukevaa maaperää, eikä pihoja pitäisi ehdoin tahdoin päällystää esim. parkkipaikoiksi.

(Toki pitää muistaa, että maavaraisenkin pihan vedensitomiskyky riippuu myös maaperän ominaisuuksista; kallio ei ime sadevesiä yhtään asfalttia enempää. Lisäksi suunnitteluohjeistukset ja -säännökset ovat kuulemma kovasti jo hulevesien luontaisen käsittelyn suuntaan, ja hyvä niin.)

Mutta vielä on uusissakin korttelipihoissa tehtävää. Aivan liian usein pihoina toimii parkkihallin betonikatto. Tällaisista kansipihoista tulisi yksiselitteisesti päästä eroon, sillä käytännössä mikään edellä mainittu hyvän korttelipihan ominaisuus ei onnistu kansipihoilla: niihin ei saa kunnolla puita, piha ei sido vettä, ja ohut maaperä on ominaisuuksiltaan hyvin köyhää. Kansipihat ovat olleet ilmeinen kompromissi, jolla on saatu yhdistettyä suuri määrä parkkipaikkoja isoihin kerrosneliömääriin, mutta ratkaisu ei tue juuri mitään hyvän, kaupunkiekologisesti toimivan ja asukkaita palvelevan pihan ominaisuuksia. Lisäksi nekin kuluvat, eikä niiden peruskorjaus ole täysin triviaalia hommaa. Niistä voidaan saada hyvällä suunnittelulla ihan hauskan näköisiä, mutta käytettävyydeltään ja biomassaltaan köykäisiä.

Betonikansipihat eivät pidätä vettä, eivätkä parista taimesta huolimatta tarjoa sitä puistofiilistä. Kuva: Timo Hämäläinen.

Parkkipaikat pitäisi siis rakentaa mieluummin parkkitaloihin tai -luoliin; monessa paikassa ne voisi jättää kokonaan rakentamatta. Sen sijaan pihojen tulisi olla mahdollisimman pitkälle maavaraisia, ja mahdollisimman vähän päällystettyjä. Tähän kaupunkien pitäisi herätä huomattavasti tarmokkaammin.

Sillä välin kannustan kaikkia kivikaupungin asukkaita innostumaan omista pihoistanne; tehkää niistä juuri sellaisia ihania viherkeitaita, joissa mielii istuskella pitkään!

Tätä lisää! Kuva: Timo Hämäläinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti